Menestyvä Eurooppa on mahdollinen, mutta se ei synny itsestään

1.4.2024 klo 11.42

Aloitan sisältövaroituksella. Olen pahemman luokan EU-nörtti, minkä lisäksi työkseni ratkon elinkeinopoliittisia ongelmia. En siis aio kaunistella tosiasioita: laiva on törmännyt jäävuoreen, mutta orkesteri näyttää soittavan loppuun asti. Maailmanhistorian onnistunein rauhanprojekti on vaarassa upota.

"Ensimmäiset kolme vuosikymmentä Euroopan unionissa ovat tehneet sekä Suomesta että Euroopasta vauraamman ja turvallisemman kuin koskaan aiemmin."

Seuraavat kolme vuosikymmentä ratkaisevat, teemmekö tarvittavia muutoksia vai tuleeko Euroopasta maailman suurin ulkoilmamuseo. Menestyvä Eurooppa on mahdollinen myös jatkossa, mutta se ei synny itsestään.

Hyvän synnyttäminen ja sen oikeudenmukainen jakaminen on vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Ensinnäkin taloutta ei voi enää kasvattaa pelkästään luonnonvarojen kulutusta lisäämällä. Toisekseen työikäinen väestö pienenee ja eläkeläisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomeksi sanottuna maapallon kantokyky loppuu kesken ja Euroopan huoltosuhde kääntyy päälaelleen. Jos mitään ei tehdä, olemme pulassa.

Onneksi meillä on vielä toivoa, eikä se ole täysin katteetonta. Konservatiivi minussa uskoo, että maailma paranee vain talouskasvulla. Liberaali minussa puolestaan uskoo, että talouskasvu kuuluu jakaa reilusti. Molemmat ajatukset kuulostavat yksinkertaisilta, mutta vaativat toteutuakseen paljon työtä.

"Talouskasvu voi olla reilua, inhimillistä ja ympäristöystävällistä, mutta sekään ei tapahdu itsestään."

Reilu talouskasvu tarkoittaa sitä, että sijoitamme lisää rahaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, mielenterveyspalveluihin sekä arvokasta elämää turvaaviin vanhuspalveluihin. Yhteiskunnan tasolla reilu talouskasvu tarkoittaa lisää puhdasta energiaa, yhteistä turvallisuutta lisääviä ratkaisuja ja uuden teknologian sekä kestävän teollisuuden investointeja. Vihreä siirtymä – oikein toteutettuna – on malliesimerkki reilusta talouskasvusta.

Elämme maailmassa, joka on verkottunut, moninapainen ja muuttuu ennennäkemättömän nopeasti. Helppoja vastauksia ei enää ole olemassa, eivätkä globaalit haasteet kunnioita valtioiden rajoja.

Tekemällä oikeita ratkaisuja nyt saamme ympäristölle kestäviä teollisia investointeja Suomeen myös jatkossa. Kysymys on siitä, kuinka saamme tuotettua riittävästi puhdasta energiaa tulevaisuuden tarpeisiin ja samaan aikaan hillittyä ilmastonmuutosta. Eli miten saavuttaa meille kaikille parempi elintaso ja samalla säilyttää planeetta elinkelpoisena.

"Ei ole mitään reilumpaa kuin hyvinvoivat ihmiset hyvinvoivalla maapallolla."

Pähkinänkuoressa: pragmatisti minussa tietää, että yhteiskunta ei pyöri ilman tervettä taloutta. Humanisti minussa uskoo, että talouden tuottama hyvä pitää jakaa oikeudenmukaisesti. Kun panostamme terveyteen ja hyvinvointiin, pidennämme työuria – ja kun panostamme puhtaaseen energiaan, saamme lisää ympäristölle kestäviä teollisia investointeja.

"Arvot ja talous eivät ole joko-tai, vaan sekä-että."

Menestyvä Eurooppa on mahdollinen, kun teemme sen eteen töitä. Seuraavan vaalikauden tärkeimmät kysymykset EU:lle tulevat sen rajojen ulkopuolelta. Ne ovat unionin laajeneminen, sota Ukrainassa ja Euroopan jälkeen jääminen muun maailman kehityksestä.

Euroopan laajentuminen on jokaisella kierroksella kasvattanut niin uusien kuin vanhojenkin jäsenvaltioiden taloutta. Siksi yhteistyö ja avoimuus ovat Euroopan ainoat todelliset vaihtoehdot. Kun teemme nyt viisaita ja kauaskantoisia päätöksiä, Suomi ja Eurooppa pärjäävät hyvin myös tulevaisuudessa. Meidän täytyy vain huolehtia, ettemme seilaa yksin, tuurilla tai tuuliajolla.

"Minun ratkaisuni on avoin, reilu ja yhtenäinen Eurooppa."