Helsinki, ole rohkeasti metropoli!
8.4.2017 klo 9.11
Eläkkeellä oleva Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen (sd.) sanoi 20 vuotta sitten tutkimushaastattelussa, että suomalaisilta puuttuu ”kaupunkilaisen geeni”. Se tarkoitti, ettemme olleet vielä oppineet elämään kaupungissa lähtökohdiltaan kaupunkilaista elämää. Nyt 20 vuotta myöhemmin geenistä on vilahduksia siellä täällä, mutta sitä edelleen vähätellään. Sitä pidetään jopa tietoisesti marginaalissa etenkin valtakunnanpolitiikassa, jossa kehitetään enemmän maakuntia kuin niiden elinvoiman moottoreina toimivia kaupunkikeskuksia.
Suurin osa suomalaisista tunnistaa edelleen ajatuksen, että ajoittain on päästävä mökille keskelle metsää ja järven tai meren rantaan, vaikka se vaatisi tuntikausien istumista henkilöautossa. Urbaaneista juhannustansseista tuli ilmiö vasta noin viisi vuotta sitten: nyt alkaa vähitellen olla jo sosiaalisesti hyväksyttyä viettää juhannuksensa kaupungissa, kun vielä pari vuosikymmentä sitten näin toimineita vähintään kummaksuttiin, ellei jopa häpeilty.
Helsinkiin Suomen ainoana kansainvälisten mittojen mukaisena metropolina mahtuu ihmisiä todella erilaisin taustoin ja elämäntilantein. Tämän pitäisi näkyä huomattavasti vahvemmin myös kaupunkilaisten arjessa ja heille tarjolla olevien palveluiden valikoimassa. Valtakunnallinen päätös kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta oli tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta se ei vielä riitä. Nyt kun Sörkan Kurvin Alepassa suurin ruuhka-aika on sunnuntaisin yhdeltätoista illalla, myös kaupunki itse voisi näyttää esimerkkiä ja laittaa kaikki omat palvelunsa saataville sekä 24/7 että mobiilisti. Enkä tietenkään tarkoita, etteikö niitä saisi jokainen halutessaan edelleen hoitaa myös virka-aikaan ja perinteisesti, mutta yksi ja sama biorytmi ei suuressa kaupungissa yksinkertaisesti sovi kaikille.
Keskeisin palvelu hyvin toimivassa metropolissa on kattava ja helposti saatavilla oleva joukkoliikenne. Helsingin joukkoliikenteen vuorovälejä on tihennettävä erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. Kalliosta Töölöön kulkee lauantai-iltana viisi raitiovaunua tunnissa, ja metro pysähtyy ennen puoltayötä. Laajan joukon nuoria stadilaisia kokemus tästä on, että se on heidän urbaanille elämänrytmilleen aivan liian harvoin. Tulevalla valtuustokaudella onkin syytä kokeilla yömetroa uudestaan aiempaa laajemmin ja muutenkin parantaa joukkoliikenteen houkuttelevuutta sitä tihentämällä ja monipuolistamalla, ei supistamalla tai lippujen hintoja nostamalla. Aito metropoli ei vaadi kaikkia samaan muottiin, mutta tarjoaa yhä useammille mahdollisuuden liikkua lukuisilla eri välineillä kuten haluavat ja milloin haluavat.
Kaupunkilaisen geeninsä löytäneet kaipaavat aina parempia ja nopeampia yhteyksiä, myös kansainvälisesti. Siksi Helsinki tarvitsee junatunnelin Tallinnaan. Jopa Hyperloopin kaltaisia uusia radikaaleja liikenneteknologioita kannattaa tutkia ja kokeilla rohkeasti.
Vetovoimaisemmassa Helsingissä pääsee vaivattomasti liikkumaan ja käyttämään palveluita silloin, kun se omaan aikatauluun ja tarpeisiin parhaiten sopii.