Kansainvälistyvän Helsingin tulevaisuus

Maailma ja työelämä monimuotoistuu yhä nopeammin. Helsingissä tämä näkyy päätöksenteossa sekä palvelutarjonnan ennakoinnissa. Yleistäen voisi todeta, että kaupunkilaisemme suhtautuvat suvaitsevaisesti erilaisuutta kohtaan – kuten urbaaneissa kaupungeissa on perinteisesti toimittu. Voimakasta vastakkainasettelua ei ole syntynyt ja 2010-luvulla Helsingin seudun kokonaismuuttovoitosta jopa 85 % on tullut ulkomaalaistaustaisista ihmisistä.

Askelmerkkejä kansainvälistymisen vahvistamiseen on otettu. Vuoden 2017 lopusta alkaen International House Helsinki on tarjonnut yhdeltä luukulta useiden viranomaisten sekä muiden toimijoiden tukea Suomeen tulevalle kansainväliselle osaajalle tai yrityksen perustajalle. Startup-verkostoissa ihannoidaan, unelmoidaan ja toteutetaan globaalia liiketoimintaa. Helsinki ryhtyi maailman toisena kaupunkina New Yorkin jälkeen raportoimaan vapaaehtoisesti kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanosta YK:lle. 

Helsingin seudun rooli maan johtava talousalueena, sekä muiden suurempien kaupunkien merkitys, on kuitenkin tunnustettava nykyistä paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa syvenevää yhteistyötä isojen kaupunkien ja valtion välillä. Merkittävät raideliikenteen investoinnit on ripeästi laitettava liikkeelle. Asuntotuotannossa on vaadittava enemmän kaupungeilta. Kansainvälistymisen erityistarpeet on huomioitava valtionosuusjärjestelmässä.

Tarvitsemme lisää kansainvälisiä osaajia

Kaupungit eivät kuitenkaan voi toimia yksin. Suomen on reivattava kurssia sekä voimakkaasti lisättävä nettomaahanmuuttoa Suomeen, mikäli haluamme pitää kiinni nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnasta. Muutoin joudumme sekä leikkaamaan eläkkeitä että sosiaalietuuksia jo lähitulevaisuudessa. 

Ilman maahanmuuttoa vuonna 2050 Suomessa on 650 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Tilanne pahenee 2000-luvun loppupuoliskolla. Helsingin seudun ulkopuolisen väestön kasvu kääntyi miinukselle jo vuonna 2015. Syntyvyys on laskenut jatkuvasti ennakoitua nopeammin.  

Muutostarpeita puntaroitaessa on huomioitava, että mitä nopeammin lisäämme Suomen houkuttelevuutta kansainvälisille opiskelijoille, osaavalle työvoimalle sekä yrittäjille, sen paremmin pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Jo nyt kilpailu kansainvälisistä osaajista on kovaa. Se yltyy aina vain lisää. 2030-luvulle tullessa ainoastaan Afrikan mantereella on kasvava määrä nuoria aikuisia. 

Paras tapa tukea vanhenevaa väestöämme, on lisätä resursointia työperäiselle maahanmuutolle sekä kotouttamiselle. Nykyisenkaltaisille eläkkeille tarvitaan suurempi määrä työllisiä maksamaan eläkemaksuja. Tulevaisuuden terveydenhuolto, sekä monet muut alat, edellyttävät lisätyövoimaa. Väestönkasvu lisäisi Suomen houkuttelevuutta investointien kohteeksi. Tarvitsemme enemmän ulkomaalaistaustaista osaavaa työvoimaa.

Kotouttamisen tärkeys

Kotouttamistoimintaa on kehitettävä edelleen. Helsinki voisi toimia yhä enemmän muulle maalle pilottialueena sekä suunnannäyttäjänä. Helsinki voisi luoda normaalien kotoutumisvaiheen palveluiden jatkeeksi sekä täydennykseksi Kotouttamistoiminta 2.0 palvelutarjonnan, jonka kustannuksiin myös valtio osallistuisi. Erinomaisen Kaikkien Stadi – kotouttamisohjelma 2017–2021 toimenpiteiden lisäksi kaivataan vakiinnutettuja toimintatapoja, pysyväisrahoitusta ja vielä määrätietoisempi ote integraation edistämiseksi.

Erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen toimialan palvelutarjontaa on vahvistettava jo suunniteltujen Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelman 2017–2021 toimenpiteiden lisäksi. Mitä paremmin saadaan Suomeen tulijat osaksi yhteiskuntaa sekä erilaisten palvelujen piiriin, sen paremmin he kotoutuvat. Tämä tukee myös muun yhteiskunnan kehittymistä.

Kansainväliset opiskelijat on osattava kiinnittää nykyistä paremmin Suomen työmarkkinoille. On tehtävä valtakunnallinen strateginen valinta siitä, että jo opintoaikana tutkinto-opiskelijat integroidaan paremmin suomalaisille työmarkkinoille. Ensi alkuun on korkeakoulutuksen rahoitusta muutettava takaisin siihen, että kannustetaan korkeakouluja toimimaan proaktiivisesti kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden integroitumisen puolesta. Näin kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille voidaan tarjota riittävästi suomen tai ruotsin kielten kursseja, jotka valmistavat peruskielitaidon lisäksi myös työelämään.

Eri yhteiskunnan toimijoiden yhteistyöllä kansainvälisten opiskelijoiden parempi integrointi on mahdollista. Korkeakouluihin on synnytettävä laadukkaita kanditason tutkintokoulutusohjelmia. Ulkomaalaistaustaisille tutkinto-opiskelijoille on myönnettävä automaattisesti työlupa valmistumisen yhteydessä. Eri koulutusohjelmiin on sisällytettävä laadukkaita harjoitteluita sekä lopputöitä, joita voi tehdä esimerkiksi yrityksissä. Yritysten, julkisen ja kolmannen sektorin on myös skarpattava kansainvälisten opiskelijoiden rekrytoinnissa. 

Vetovoimaisuus on menestyksen tae

Vetovoimaisempi Helsinki houkuttelee lisää työpaikkoja tuovia investointeja ja juurruttaa Suomeen kansainvälisillä markkinoilla kilpailevia osaajia – niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin. Kyseiset osaajat kaipaavat jälkikasvulleen päiväkoti- ja koulupaikkoja. Jo nyt tiedetään varmuudella, että Helsingin vieraskielinen lapsimäärä on kasvussa. Nykyennusteilla vuonna 2030 arviolta joka neljäs lapsi puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

Jos ja kun lisäämme voimakkaasti työperäistä maahanmuuttoa, näitäkin ennusteita on päivitettävä ja varhaiskasvatus- sekä koulutuspalvelutarjontaa on lisättävä merkittävästi suunniteltua enemmän. Esimerkiksi englanninkielisen varhaiskasvatuksen paikkamäärää on kasvatettava huomattavasti nykyisestä.

Meidän on varmistettava riittävä määrä päiväkotipaikkoja kunnianhimoisella keinovalikoimalla. Tämä tarkoittaa myös panostamista henkilöstöön. Paikkojen määrään voidaan vaikuttaa ottamalla käyttöön varhaiskasvatuksen palvelusetelimalli. Se mahdollistaa enemmän mahdollisuuksia päätöksentekijöille esittää reunaehtoja yksityiselle päivähoidolle kuin nykyinen yksityisen hoidon tuki. Nykyisessä yksityisen hoidon tuen mallissa yksityisen varhaiskasvatuksen tarjonta painottuu Länsi- ja Etelä-Helsinkiin. Palvelusetelimalli mahdollistaisi sen, että nykyistä tasaisemmin saadaan yksityisen varhaiskasvatuksen paikkoja ympäri Helsinkiä, mikä on omiaan lisäämään alueellista yhdenvertaisuutta.

Tervetuloa Helsinkiin

Kööpenhaminassa asenne kansainväliselle tulijalle on ”tervetuloa, haluamme Sinut mukaan tärkeäksi ja tuottavaksi osaksi yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme – miten voimme auttaa?”. Tällaista asennetta kaipaamme rutkasti lisää myös monikulttuuriseen Helsinkiin.

 

Kunnioittaen,

Ted Apter
kaupunginvaltuutettu, Helsinki

 

Teksti alun perin julkaistu ajatuspaja Toivon podcast-esittelytekstinä, kevät 2020

No Comments

Post A Comment