Kuntavaalit 2025

Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa arkea ja kaupungin, jossa on varaa myös elää

Talous ja arvot eivät ole joko-tai vaan sekä-että. Kun jaettavana on lähinnä niukkuutta, kaivataan entistäkin enemmän empatiaa: sekä vastuullista taloudenpitoa että heikoimmista huolehtivaa politiikkaa. Lyhytnäköisen nollasummapelin sijaan pitää olla rohkeutta miettiä, mitä nyt tehtävät päätökset tarkoittavat pitkällä aikavälillä. Vastakkainasettelun sijaan tarvitsemme rakentavampaa otetta.

Olen entinen partiopoika, haastemies ja vanginvartija. Vapaa-ajalla luen kirjoja ja käyn soutamassa tai vaeltamassa. Työelämässä olen juristi ja kasvupolitiikan asiantuntija palkansaajien etujärjestössä. Olen suomalainen, jolla on sukujuuret niin Puolasta kuin Liettuasta. Sen lisäksi olen suomenruotsalainen ja suomenjuutalainen. Tämä näkyy paitsi arjessa, myös politiikassa: monipuoliset elämänkokemukset, koulutustausta ja työhistoria antavat eväät ymmärtää erilaisia ihmisiä ja sovittaa näkemyksiä yhteen.

Sinivihreänä arvoliberaalina uskon empaattiseen talouskasvuun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinivihreät ja liberaalit arvot määrittävät sitä, kuinka talouskasvuun päästään. Empaattisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tuo talouskasvu tulee jakautua meille kaikille reilulla tavalla. Vastuullisuus ja läpinäkyvyys kuuluvat moderniin politiikkaan.

“Olen sen verran konservatiivi, että uskon maailman paranevan talouskasvulla. Samalla olen sen verran liberaali, että uskon talouskasvun kuuluvan reilusti meille kaikille.”

Reilumpi Helsinki tarkoittaa sitä, että täällä on varaa elää ja asua. Siihen vaaditaan enemmän kuin pelkkää tulonjakopolitiikkaa. Työpaikkoja luovien ratkaisujen lisäksi meidän täytyy sijoittaa lisää varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, mielenterveyspalveluihin sekä arvokasta elämää turvaaviin vanhuspalveluihin.

Ilman talouskasvua ei ole mitään, mitä jakaa. Talouskasvu itsessään ei kuitenkaan riitä. Se on väline, ei itseisarvo. Yksi esimerkki reilusta talouskasvusta on vihreä siirtymä. Tekemällä oikeita ratkaisuja nyt saamme ympäristölle kestävää kasvua myös jatkossa. Kysymys on siitä, kuinka saavuttaa meille kaikille parempi elintaso – ympäristöä uhraamatta.

“Ei ole mitään reilumpaa kuin säilyttää maapallo asuinkelpoisena meille kaikille.”

Pähkinänkuoressa: pragmatisti minussa tietää, että yhteiskunta ei pyöri ilman tervettä taloutta. Humanisti minussa uskoo, että talouden tuottama hyvä pitää jakaa oikeudenmukaisesti. Tavoitteena on turvallisempi ja parempi Helsinki, jossa reiluus näkyy siinä, miten kohtelemme kaikkein vähäosaisimpia.

Inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus kuuluvat myös oikeistolaiseen talousajatteluun. Talouskasvun tulee olla empaattista ja luoda uskoa tulevaan. Näitä arvoja haluan edustaa yhteistyötä korostavalla tavalla, niin että lopulta kaikki voittavat. Siksi pyydän luottamustasi ja tukeasi matkallani kaupunginvaltuustoon.

Varaa elää

Lapsiperheet muuttavat pois Helsingistä, mikä on sääli. Suomen pääkaungissa pitäisi olla varaa asua senkin jälkeen, kun perhe kasvaa. Samalla myös perheettömien kulurasitus täytyy pystyä pitämään tasolla, jolla Helsingissä halutaan elää, yrittää ja työskennellä.

Helsingin pitäisi olla edelläkävijä ja malliesimerkki siitä, kuinka asukkaat saavat vastinetta rahoilleen. Kaupunginvaltuustossa päätetään kaikesta siitä mistä helsinkiläiset maksavat – myös tietämättään.

Helsinki on myös Suomen suurin työnantaja. Se on suuri vastuu, eikä näistä vähäisin ole palkkakehitysohjelma. Jos pienipalkkaisella ei ole varaa elää, ei meillä ole myöskään tekijöitä palveluammatteihin.

“Vähintään yhtä tärkeää kuin Helsingin talous on helsinkiläisten talous.”

Pitkäjänteinen päätöksenteko pyrkii rakentamaan uskoa tulevaan. Hyvä politiikka luo kasvua ja vetovoimaa, eli sellaista kaupunkia jonne halutaan muuttaa ja jossa halutaan pysyä. Kaupunkia, jossa on hyvä olla ja varaa elää. Vaikka taloudenpidossa tuleekin olla tarkka, tulee kaupungilla olla varaa myös arjen luksukseen. Sellaisiin asioihin, jotka tekevät Helsingistä Helsingin.

Saatavammat palvelut

Elämisen kustannuksia lasketaan konkreettisilla toimilla. Esimerkiksi on parempi nostaa (myös naapuri)kuntien HSL-osuuksia kuin helsinkiläisten lippujen hintoja.

Liikenteen sähköistyminen mahdollistetaan lisäämällä sähköautojen latauspisteitä ja varmistamalla niiden riittävä teho.

Ostovoimaa parannetaan palkkaohjelmalla: huomioidaan alipalkatut ja korkeasti koulutetut osaajat mm. varhaiskasvatusalalla.

Maksuton varhaiskasvatus

Kasvava Helsinki tarvitsee maksuttoman kasvatuksen sekä lisää englanninkielisiä päiväkotipaikkoja.

Tätä varten tarvitaan lisää varhaiskasvatusalan aloituspaikkoja Uudellemaalle sekä työperäisen maahanmuuton lisäämistä varhaiskasvatusalalle.

Laadukkaat varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut on todellinen tulevaisuusinvestointi.

Järkevän hintaisia harrastusmahdollisuuksia

Lisää lähiliikuntapaikkoja saadaan panostamalla jo olemassa olevan ympäristön parempaan käyttöön.

Vaikkapa Töölönlahden voisi tehdä uimakelpoiseksi ympäri vuoden, lisätä kaupunkiin juoksuportaita sekä entistä monikäyttöisempiä ulkoliikuntapaikkoja.

Helppo keino olisi myös laajentaa koulutilojen vapaa-ajan käyttöä monipuolisempaan harrastustoimintaan.

Varaa asua

Asumisen ja elämisen hinta on noussut nopeammin kuin ostovoima. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, ettei helsinkiläisillä ole varaa samoihin asioihin kuin aiemmin. Hyvätuloiset joutuvat tinkimään palveluista, pienituloiset pahimmillaan jopa harkitsemaan muuttoa.

Monessa kodissa mietitään omaa taloudellista tilannetta tässä ja nyt. Poliittisesti valituilla päättäjillä on kuitenkin edessään toisenlaiset kysymykset: miltä helsinkiläisten arki näyttää vuoden, viiden tai kahdenkymmenen vuoden päästä?

Politiikka on arvovalintoja. Poliittista päättäväisyyttä sekä suoraselkäisyyttä on kertoa, mihin panostetaan ja mistä tingitään. Omasta mielestäni asumisen hinta on asia, joka kuuluu kuntapolitiikan keskiöön.

“Asuntotuotannon lisääminen on ainoa kestävä tapa vaikuttaa hintoihin pitkäkestoisesti.”

Kaupunkisuunnittelu on yksi merkittävä tekijä, joka määrittää asumisen hinnan. Siinä päätetään muun muassa minne rakennetaan, mitä rakennetaan ja kuinka paljon rakennetaan. Minkä kokoisia asuntoja, minkälaisille perheille ja kuinka liikenneratkaisut sen tukemiseksi toteutetaan.

Tavoitteena täytyy olla, että helsinkiläisillä on nyt ja huomenna tiedossa, millä perusteella tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Hyvä politiikka on pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Sellaista, mikä luo uskoa, toivoa ja turvallisuuden tunnetta. Ettei kenenkään meistä tarvitsisi liikaa huolehtia.

Rakennetaan
Helsinkiä helsinkiläisille

Tärkeintä on huolehtia siitä, etteivät asumisen kulut nouse nopeammin kuin palkkatulot.

Tähän kaupunki voi vaikuttaa muun muassa tuplaamalla Helsingin asuntotuotantotavoitteita nykyisestä kahdeksasta tuhannesta lähemmäksi viiteentoista tuhanteen vuodessa.

Esimerkiksi Östersundomiin mahtuisi asunnot 100 000:lle helsinkiläiselle, minkä lisäksi sen uusille asukkaille pitäisi rakentaa pikaraitiotie perille asti.

Pidetään kulut kurissa

Fiksu talouspolitiikka tarkoittaa, että ulkoistetaan sellainen mikä on järkevää ulkoistaa mutta ei myydä sitä, mikä voi myöhemmin osoittautua virheeksi.

Helsingin kaupunki omistaa Helen Oy:n 100-prosenttisesti. Se myy sähkön lisäksi kaukolämpöä ja -jäähdytystä, minkä lisäksi sen liikevaihto kasvaa ja liiketulos on positiivinen.

Heleniä ei pidä myydä – emme halua uutta Carunaa – vaan turvata huoltovarmuus sekä edullinen sähkönsiirto.

Huomioidaan
lapsiperheet paremmin

Kaavoituspäätöksillä ohjataan kaupunkirakentamista, eli päätetään siitä, miltä Helsinki tulevaisuudessa näyttää.

Kaupunginvaltuusto voi esimerkiksi päättää, että osana täydennys- ja uudisrakentamista Helsingissä rakennetaan aiempaa enemmän perheasuntoja.

Tämä yhdistettynä varhaiskasvatuksen palvelumalliin lisää perheiden vapautta valita, missä he haluavat lastensa kasvavan.

Työtä, yrittäjyyttä ja elinvoimaa

Helsingin talous huolestuttaa. Helsinki on perinteisesti ollut muuta muuta Suomea paremmassa tilanteessa, mutta seuraavalla valtuustokaudella tilanne tulee olemaan toinen. Pelkkää hyvää ei voi enää jakaa.

Helsinki on edelleen vetovoimainen ja suhdanteesta johtuvaa työttömyyttä sekä heikkoa taloutta on mahdollista kompensoida – väliaikaisesti – vaikka velkarahalla. Sen pitää kuitenkin olla järkevästi käytettyä rahaa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin huolehtia siitä, että myös tulevaisuudessa on luvassa kasvua. Se tarkoittaa sellaista politiikkaa, joka kannustaa yrittäjyyteen ja työntekoon.

“Elinvoimainen Helsinki voi olla myös empaattinen.”

Mikäli haluamme Helsingin, jossa kasvaa työpaikkojen, patenttien ja innovaatioiden määrä, haluamme silloin myös entistä turvallisemman, tasapainoisemman ja kansainvälisemmän Helsingin. Urbaani kaupunki on suvaitsevainen ja kasvaa, koska sinne halutaan muuttaa. Ja moni näistä ratkaisuista syntyy siitä, mitä kaupunginvaltuustossa päätetään.

Meidän pitää pitää heikoimmista huoli, toivottaa tervetulleeksi he, jotka haluavat yhdessä tulevaisuuttamme rakentaa – sekä mahdollistaa se, että työtä ja toimeentuloa on tarjolla meistä jokaiselle myös jatkossa.

Englanti viralliseksi asiointikieleksi

Pääkaupunkimme tarvitsee lisää työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa.

Yksi helppo keino parantaa veto- ja pitovoimaamme kansainvälisessä kilpailussa on lisätä englanninkielisiä palveluita, esimerkiksi koulu-, varhaiskasvatus- ja lukiopaikkojen määrää.

Kun yksilön lisäksi myös perheen asettumista helpotetaan, saamme tänne saapuvat helpommin sekä aloittamaan työt että pysymään niissä. Kaikki voittavat.

Nuorista parempi koppi

Kun nostamme varhaiskasvatuksen osallisuusastetta, vaikutamme positiivisesti syrjäytymisen ehkäisyn lisäksi lapsen ja nuoren koko myöhempään opintopolkuun.

Helsingin tulee myös ennakkoluulottomasti kokeilla esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen laajentamista sekä korkeakoulujen englanninkielisten aloituspaikkojen lisäämistä.

Mitä useampi nuori saadaan kouluttautumaan, sitä paremmin tulevat ikäluokat työllistyvät.

Lisää kaupunkipolitiikkaa Suomeen

Kaupunkien menestyksellä kompensoidaan muuttotappioalueita. Se on välttämätöntä, mutta sen ei tarvitse olla hallitsematonta.

Helsinki on Suomen suurimpana kaupunkina avainroolissa, kun maan nykyiseen ja tuleviin hallituksiin vaikutetaan.

Urbaani, menestyvä kaupunkiympäristö on koko Suomen etu.