Miten Helsingin keskusta pelastetaan?

Ollaan rehellisiä: Helsingin kantakaupunki kärsii siitä, että sitä on poliittisten ideologioiden takia “sumputettu”. Liikennesuunnittelu ei ole ollut pragmaattista eikä pitkäjänteistä, vaan tässä-ja-nyt tapahtuvaa äänestäjien kosiskelua.

Suurin kiista on käyty autoilusta. Yksien mielestä ratkaisu kaikkiin ongelmiin on autoilun kieltäminen ja kallistaminen. Realistisempi näkemys olisi, että autoilun sähköistyminen ja joukkoliikenteen kehittäminen vähentävät päästöjä tehokkaammin. Autoilua ei pidä tahallaan hankaloittaa, vaan ohjata järkevämpään suuntaan.

Jatkossa liikennesuunnittelun lähtökohtana täytyy olla varautuminen Helsingin kasvuun. Kun asukasmäärä kasvaa, kasvaa myös tarve toimiville liikkumisvaihtoehdoille. Silloin täytyy ymmärtää, ettei ole olemassa “autoilijoita”, “jalankulkijoita” ja “pyöräilijöitä”, vaan helsinkiläisiä jotka valitsevat liikkumisvälineensä käyttötarkoituksen mukaan.

Konkreettiset ratkaisut ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Kun rakennamme satamatunnelin, keskustatunnelin sekä tunnelin Sörnaisten suuntaan, saadaan autot pois kaduilta. Ratkaisu olisi hieman samanlainen kuin Tukholmassa: laajat tunneliverkostot maan alla mahdollistavat laajat kävelykadut maan päällä.

Maanalaista Helsinkiä kehittämällä mahdollistetaan viihtyisämpi maanpäällinen Helsinki. Esimerkiksi itämetroa voisi jatkaa Töölöstä Meilahteen Kampin kautta. Metroasemien sijainnit ovat jo olemassa. Myös Pasilasta voisi päästä keskustaan maan alla. Keskustan saavutettavuus ja elinvoima kasvavat, kun sekä autoilua että julkista liikennettä kehitetään rinnakkain.

Helsinki ei kaipaa enää yhtäkään “Siltasaarenkatua”, eli rakennustyömaata joka tukkii kaiken liikenteen. Koko rakentamisen kilpailuttaminen kaipaa uudistamista: kun urakasta maksetaan enemmän, se saadaan nopeammin valmiiksi ja sekä kaupunkilaisten että kantakaupungin kivijalkayrittäjien elämä helpottuu. Korkeampi urakkahinta maksaa itsensä takaisin, kun yritykset ja asiakkaat kohtaavat toisensa tehokkaammin.

Koko Helsingin joukkoliikenteen kehittämisen kannalta keskeisin kulkuneuvo on raitiovaunu. Nykyisessä rakentamisen taantumassa Helsinki voisi poistaa vanhat 1800-luvun kiskot ja rakentaa tilalle infrastruktuurin moderneille tulevaisuuden ratikoille. Samalla pitäisi rakentaa lisää varikkotilaa, sillä nykyinen varikkotila muodostuu liikenteen pullonkaulaksi jo seuraavalla valtuustokaudella.

Kantakaupungin kehittäminen sekä yksityisautoilijoille että joukkoliikenteelle on ainoa poliittisesti realistinen vaihtoehto. Siinä yhdistyvät sekä yrittäjien tavoitteet että pragmaattiset kaupunkilaiset. Helsinkiä voi ja pitää kehittää kaikille, ei yksille.