Asuntopulaa helpotetaan helpottamalla rakentamista

Helsingissä ei ole aloitettu tänä vuonna yhdenkään vuokra-asunnon rakennustöitä, uutisoi Helsingin Sanomat tällä viikolla. Samaan aikaan asuntojonossa odottavien ihmisten määrä lisääntyy jatkuvasti. Missä mättää?

Oma osuutensa lienee maailmantalouden tilanteella. Paljon voidaan tehdä kuitenkin myös paikallisesti: helpottamalla rakentamista helpotetaan myös asuntopulaa. Aiemmin Helsingissä vaadittiin asuntojen keskipinta-alaksi vähintään 75 m². Jokaista kolmea asuntoa kohden on vaadittu rakennettavaksi myös kaksi autopaikkaa. On toki tärkeää, että Helsingissä on monipuolisesti erilaisia asumisvaihtoehtoja. Kaikille rakennushankkeille kaavamaisesti osoitetut vaatimukset kuitenkin tyrehdyttävät asunnontuotantoa liikaa.

Helsinkiin muuttavat nuoret ja opiskelijat kaipaavat lähellä keskustaa, hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä sijaitsevaa ja kohtuuhintaista yksiötä tai pientä kaksiota. Vaatimukset suurista asunnoista ja autopaikoista eivät vastaa edellä mainittuun kysyntään.

Keskiviikkona kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman. Ohjelmassa ei asetettu tavoitetta asuntojen keskipinta-alalle. Ohjelman mukaan autottomia tai vähäautoisia asuntokohteita on tarkoitus rakentaa hyvien joukkoliikenneyhteyksien lähelle, ja autopaikkojen kustannukset on määrä kohdentaa nykyistä paremmin autopaikkojen käyttäjille. Tavoitteena on myös, että vuosittain rakennetaan 300 uutta opiskelija- ja nuorisoasuntoa.

Valtion ja 14 Helsingin seudun kunnan välisessä aiesopimuksessa on tavoitteena saada vuosittain aikaan 12 000–13 000 uutta asuntoa. Niistä 2 400–2 600 pitäisi olla valtion tukemia vuokra-asuntoja. Haasteita aiheuttaa se, että vastuu kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannosta on jäänyt pitkälti kuntien harteille. Samanaikaisesti kunnat kilpailevat keskenään parhaista veronmaksajista, jotka ovat yleensä perheellisiä. Paljon tarvittujen yksiöiden rakentamisen sijaan kaupungit kaavoittavat omakotitalotontteja.

Edullisen asumisen suunnittelu seudun yhteisenä haasteena vaatii tiiviimpää yhteistyötä kuntien kesken. Helsingin seudun kauppakamari on jo pitkään esittänyt, että seudulle muuttavaa työvoimaa ja nuoria varten tarvitaan enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Mikäli asuntotuotannon haasteita ei ratkaista, on riskinä yritysten kilpailukyvyn heikentyminen, kun niiden työntekijöille ei löydy riittävän edullisia asuntoja. Samalla talouskasvun edellytykset ja pääkaupunkiseudun vetovoima heikentyisivät.

Molemmissa rakentamista määrittävissä asiakirjoissa asetetut tavoitteet ovat sinänsä hyviä. Ne ovat kuitenkin varsin kunnianhimoisia ja vaativat paljon kaavoitukselta. Poliitikoilta vaaditaankin nyt rohkeutta myös toteuttaa ohjelman tavoitteet – rohkeutta helpottaa elävän ja nykyaikaisen metropolin rakentamista.

Kirjoittaja on Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS:in valtuuskunnan jäsen.