Nostetaan Helsingin työllisyysaste pohjoismaisten pääkaupunkien tasolle

Ensi kaudella, syksystä 2021 alkaen, Helsinki pääsee linjaamaan ensi kertaa kunnolla työllisyyspolitiikasta. Työllisyyskokeilujen ja hallituksen kehysriihen myötä Helsinki ottaa suuremman roolin alueensa työllisyydestä. Koronan kestäessä ja sen jälkeisessä tilanteessa fiksu työllisyyden hoitaminen korostuu entistä enemmän.

Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen Suomen työllisyyden kehittymisen osalta: korona toi rajun muutoksen. Työttömyysluvut kasvoivat koko maassa rajusti samaan aikaan kun avoimien työpaikkojen määrä romahti. Kuten monissa aikaisemmissa työllisyyden suurissa notkahduksissa vaikutukset olivat erityisen voimakkaita nuorille ja vastavalmistuneille. 

Tutkitusti työttömyyden pitkittyessä yksilön työllistyminen vaikeutuu. Jo nykyisessä järjestelmässä kunnat maksavat osan työmarkkinatuesta. Viime vuonna Helsinki maksoi kuntien osittain rahoittamasta työmarkkinatuesta 76 miljoonaa euroa. Fiksummalla työllisyydenhoidolla nämä kulut voisivat olla jatkossa selvästi pienempiä.

Palveluvaltaiseen Helsinkiin korona-ajan vaikutukset ovat olleet isoja. Vuoden 2020 alussa työttömiä oli 30.000 ja vuoden 2020 loppuun mennessä 50.000. Maaliskuun 2021 alusta noin 50.000 henkilöä siirtyi Helsingin työllisyydenhoitoon, kun kuntakokeilut astuivat voimaan. Huhtikuussa maan hallitus päätti keskeisimpänä työllisyystoimenaan kehysriihessä siirtää loputkin työllisyysasiat kaupunkien ja kuntien hoidettavaksi. Kun tämä aikanaan toteutuu, niin Helsingillä on entistä suurempi vastuu työllisyyden hoitamisesta alueellaan.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Helsingillä on mahdollisuus rakentaa yksilölliset palvelutarpeet huomioivat polut kullekin työttömälle. Nykyisellään palvelut ovat kovin pirstoutuneet eri toimialojen välille. Yksi ihminen voi samaan aikaan saada palveluita useasta eri paikasta kuten esimerkiksi sosiaali-, koulutus-, terveys- ja työllisyyspalveluista ilman, että kenelläkään on kokonaiskuvaa henkilön tilanteesta. Jatkossa voitaisiin toimia niin, että tarjolla on räätälöidymmät palvelut kunkin ihmisen tarpeiden mukaan. Tämä johtaisi todennäköisesti tehokkaampaan työllistymiseen.

Mitä sitten tulisi tehdä? Uusi kaupunginvaltuusto linjaa työllisyyspolitiikasta ensimmäistä kertaa – tehdään se kunnolla. Linjataan valtuustostrategiaan riittävät panostukset työllisyysasioiden kuntoon laittamiseksi koronan kestäessä ja sen jälkeenkin. Keskitetään huomio siihen, että mahdollistetaan työttömien poikkihallinnollinen auttaminen mahdollisimman sujuvalla prosessilla.

Käytännössä keinoina on kaikkea kuntoutuksesta ja kielitaidon kartuttamisesta erilaisiin suoriin työllisyyspalveluihin. Joillekin työmarkkinoille pääsyssä palkkatukityö voi olla oikea askel. Toisille Helsingin lukuisat kumppanit saattavat toimia työllistävänä tahona. Osaamisen kartuttaminen lisäkoulutuksella voi olla toisille oikea askel eteenpäin. Kolmannelle yrittäjyys on seuraava askel elämäntaipaleella. Tukemalla kutakin työtöntä yksilöidysti saadaan aikaan nykyistä parempia tuloksia.

Entä jos tämä todella toteutettaisiin? Voisimmeko olla rohkeita päätöksentekijöitä ja aidosti tarjota kaikille helsinkiläisille fiksumpia työllisyyspalveluita? Vaikkapa näin:

1. Tarjotaan yhdeltä luukulta, oikea-aikaisesti ja yksilöllisempää palvelua työnhakijoille. Kunkin työttömän palvelutarpeet kartoitetaan laajemmin ja hänelle ehdotetaan yhtenä kokonaisuutena sopivia ratkaisuja. Korkeakoulutetuille tarjotaan heille räätälöityjä palveluita samoin kuin maahanmuuttajille.

2. Helsingissä tehdään läheisempää yhteistyötä kaupungin eri yritys-, korkeakoulu- ja kolmannen sektorin  kumppaneiden kanssa. Tämä mahdollistaa laajalti uusiakin palveluita yrittäjyyden ja työnhaun tukemiseen.

3. Palveluina voidaan panostaa ja tarjota myös osaamisen lisäämistä, kielitaitojen vahvistamisesta, työkokeiluja ja pysyvämpiä työsuhderatkaisuja palkkatukityöstä.