Nuorten syrjäytyminen – ongelmien korjaamisesta ennaltaehkäisyyn

4

Päätöksenteon yhteiskunnan rahallisista panostuksista nuorten hyvinvointiin hän jätti, aivan oikein, julkista budjettivaltaa käyttäville kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille. Koska olen itse pyrkimässä budjettivallankahvaan Helsingin kaupunginvaltuustoon, lienee syytä valottaa hieman sitä, miten minun mielestäni Helsingin kaupungin tulisi resursoida nuorten syrjäytymisen vastaista taistelua.

Syrjäytymisen vastaisia toimia on kahdenlaisia: ennaltaehkäiseviä ja korjaavia. Taloudellisesti hankalina aikoina ennaltaehkäisevistä toimista usein valitettavasti karsitaan, kun rahat eivät tunnu riittävän kuin akuuteinta hätää lievittäviin korjaaviin toimiin. Tämä on  erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, sillä tänään ennaltaehkäisevistä toimista säästetty raha tulee muutaman vuoden kuluttua moninkertaisesti maksettavaksi korjaaviin toimiin kuluvana rahana.

Yhtenä esimerkkinä ennaltaehkäisevien palveluiden lyhytnäköisestä karsimisesta voidaan mainita 1990-luvun laman aikana eri puolilla Suomea tehdyt päätökset lapsiperheiden kotipalveluiden lakkauttamisesta. Vuosien 1990 ja 2009 välillä kotipalvelua saavien lapsiperheiden osuus putosi maanlaajuisesti 8,2 prosentista 1,5 prosenttiin. Samalla aikavälillä lasten huostaanottojen määrä lähes kaksinkertaistui. Tietenkään kotipalveluiden karsiminen ei yksin selitä järeiden (ja kalliiden!) lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen kasvua, mutta varmasti ainakin osa huostaanotoista olisi ollut vältettävissä oikea-aikaisesti kohdistetuilla ennaltaehkäisevillä toimilla.

Helsingissä on onneksi herätty korjaamaan edellisen laman aikana tehtyjä virheitä. Lapsiperheiden kotipalvelujen järjestäminen on nostettu yhdeksi kaupungin kärkihankkeista. Kaupunginvaltuutettuna ajaisin tämän hyvän linjan jatkamista: ennaltaehkäiseviä palveluita tulee kehittää edelleen. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että palveluiden piiriin hakeutumiseen on mahdollisimman matala kynnys. Saatavuuden on oltava sellaisella tasolla, että jokainen lapsiperhe kokee voivansa tarvittaessa hakea ja saada apua.

Ennaltaehkäiseviin palveluihin on siis Helsingissä viime aikoina panostettu, mutta niin hyvä tilanne ei vielä ole, etteikö korjaavia palveluita lainkaan tarvittaisi. Korjaavista palveluista erityisesti etsivä nuorisotyö on viime aikoina osoittautunut tehokkaaksi keinoksi tavoittaa ja tukea syrjäytymisvaarassa olevia koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneitä nuoria. Etsivän nuorisotyön toimintafilosofiaan kuuluu olennaisesti ajatus tuettavan nuoren omilla ehdoilla toimimisesta. Apua tarjotaan vain, jos nuori itse sitä haluaa eikä hänelle silloinkaan tuputeta viranomaisten keksimiä valmiita ratkaisuita. Nuorta tuetaan tekemään koulutus- tai työpaikkavalintansa itse, jolloin hän myös sitoutuu valintoihin aivan eri tavalla kuin jos valinnat olisi saneltu ylhäältä päin. Nuoret eivät halua sanelua, vaan mahdollisuuksia!

Valtionhallinnossa on tiedostettu etsivän nuorisotyön toimivuus ja tehokkuus, mistä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut tänä vuonna kunnille erillistä tukea etsivän nuorisotyön toteuttamista varten. Helsingin kaupunki, Helsingin Diakoniaopiston Vamos-projekti ja Helsingin seudun erilaiset oppijat ry saivat tätä tukea vuonna 2012 yhteensä 360 000 euroa. Vuoden 2013 budjettiin esitetään myös erillistä määrärahaa nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuoristyön tukemiseen. Valtion erillisrahoitus tuskin kuitenkaan jatkuu ikuisesti, joten Helsingissä on syytä miettiä myös muita etsivän nuorisotyön rahoitusmalleja. Hyvän toiminnan jatkuvuus ei saa vaarantua resurssipulan takia.

Summa summarum: Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja korjaamiseen tarvitaan sekä presidentin työryhmän esittämiä arkikeinoja että yhteiskunnan rahallisia panostuksia. Helsingin kaupungin rahalliset panostukset olisi mielestäni syytä kohdistaa ennen kaikkea matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä korjaavista palveluista erityisesti etsivään nuorisotyöhön.

PS: Nuorisovaltuustojen Liitolla on menossa upea Pohjalta-kampanja. Allekirjoitin itse ensimmäisten joukossa lupauksen, että teen vaikuttajana kaikkeni, jotta nuori saa hänelle laillisesti kuuluvia palveluita.