Lisää urbaania kaupunkia Östersundomiin

Asukasmäärältään Östersundom saattaisi yksinään olla tulevaisuudessa Suomen kymmenenneksi suurin kaupunki. Alueelle on kaavailtu jopa 80.000 – 100.000 asukkaalle asuntoja ja 15.000 – 40.000 työpaikkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden vaatimien kaavamuutostenkin jälkeen olisi mahdollista päästä näihin lukemiin tai hyvin lähelle niitä. 

Siksi on erikoista, ettei Östersundomin tulevaisuus ole kiinnostanut asian ansaitsemalla vakavuudella. Alue on lähes koko Helsingin kantakaupungin kokoinen maa-alue. Alueelle on viivyttelemättä päivitettävä toimiva yleiskaava. Tämän jälkeen on lähdettävä rakennuttamaan alueelle mahdollisimman suurelle väkimäärälle urbaania asumista raideliikenteen varrelle. Sinnehän mahtuu kolmen Malmin lentokentän asukasmäärän verran väkeä.

Kannattaa huomioida myös seuraava, kun mietitään Helsingin kasvua. Jos ja kun Östersundomiin saataisiin esimerkiksi 80.000 asukasta, niin hekin olisivat verotuloillaan mukana kehittämässä koko Helsinkiä. Vaihtoehtoisesti sama määrä henkilöitä ajaisi esimerkiksi Helsingin ympäryskunnista Helsinkiin töihin.

On ollut hämmentävää lukea uutisointia ja etenkin eräiden puolueiden reaktioita korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. On annettu ymmärtää, että nyt Östersundom olisi kanveesissa. Ankeuttajat ovat vauhdissa kuin Malmin lentokentältä liito-oravien papanoita etsivät henkilöt konsanaan. 

Jälleen kerran koetetaan estää uuden urbaanin Helsingin rakentamista. Kaupungistumisen puolestapuhujana tämä on tuttua. Kohtuuhintaisen asumisen kannattajia löytyy puheissa, mutta kun käytännössä tulisi huolehtia siitä, että Helsingissä rakennetaan riittävästi, menee pupu pöksyyn. Korostan, että riittävä asuntotuotanto on keskeisin tapa hillitä asumiskustannusten nousua. Jos Östersundomia ei rakenneta, asumisen kustannustaso nousee Helsingissä entistä nopeammin.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli sikäli merkittävä, että se vahvisti Östersundomin kaavoitusta koskevan maakuntakaavan lainvoimaiseksi. Tämä kaava on hierarkialtaan korkein. Sitä alemmassa Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueelle jakautuvassa kuntien yhteisessä yleiskaavassa sovitetaan yhteen ja ohjataan yksityiskohtaisempien asemakaavojen laatimista. Yleiskaava sijaitsee kaavoituksen tasoissa maakuntakaavan ja asemakaavan välissä. Yleiskaavan pienillä muutoksilla Östersundomin rakentaminen voi alkaa. 

Keskeisin ongelma oli se, että toisin kuin maakuntakaavassa, yleiskaavassa oli merkitty Natura-alueeseen rajautuva pinta-alaltaan 2,8 neliökilometrin suuruinen alue selvitysalueeksi. Natura-alueessa on kyse EU:n hankkeesta, jolla turvataan luonnon monimuotoisuutta. Selvitysalue Östersundomin Natura-alueen vieressä oleva alue on jo yleiskaavassa selvästi kaavoitettava niin, että alueen luontoarvoja suojellaan riittävässä määrin. 

Toinen korjauslistalla oleva seikka on, että ekologista metsäyhteyttä Sipoonkorpeen on levennettävä ja sen säilyminen turvattava, kunnes mahdollinen korvaava metsäyhteys on kehitetty.  Ilman tätä olisi mahdollista, että esimerkiksi pyyn elinympäristöön kohdentuisi merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. 

Kolmas ratkaistava seikka on alueen pääjoukkoliikenneväline. Käytännössä vaihtoehtoina ovat joko itämetro tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi pikaraitiotie. Ensin mainittu edellyttää tietyn kokoista väkimäärää. Jälkimmäinen voi törmätä HKL:n suunnitelmiin, joissa ratikoiden säilytys-, kunnossapito- ja korjaustiloja ei ole riittävästi. Molempia reittejä pitkin on mahdollista edetä – ratkaisut vaativat proaktiivista vaikuttamistyötä ja kompromissihalukkuutta.

On ymmärrettävää, että kaavoituksesta löytyy parannettavaa. Ainoa este tarvittavien muutosten tekemiselle ja uudelle urbaanille Helsingille ovat vallattomat poliittiset intohimot. 

Nyt on huolehdittava siitä, että Östersundomin rakentamista edistetään mahdollisimman nopeasti. Olemme sen velkaa Sipoon valtauksen jäljiltä sekä myös tulevaisuuden Helsingin asukkaille.